Pokrova, Neitsyt Marian suojeluksen kirkko

Pokrova päivä, 1. lokakuuta

Jumalanäidin suojeluksen juhla sai alkunsa keisari Leo VI:n aikana ( 886-912 ). Pyhä Andreas Houkka ( 2.10 ) näki Konstantinopolin Blahernan kirkossa kokoöisen vigilian aikana näyn, jossa Jumalanäiti astui sisään narteksista ja nousi säteilevänä korkeuksiin Johannes Edelläkävijän ja Johannes Evankelistan saattamana ja enkelien veisatessa. Jumalanäiti laskeutui ambonille ja siirtyi solealle; hän polvistui ja rukoili Poikaansa kristittyjen pelastuksen puolesta. Silloin Andreas meni oppilaansa Epifanioksen luokse ja kysyi; näkeekö hänkin maailman Valtiattaren. ”Kyllä, sinun rukouksien avulla näen ja ihmettelen”, vastasi Epifanios.

Rukoiltuaan solealla Maria astui alttaritilaan, jonka reliikkiarkussa säilytettiin hänen huntuaan. Hän nosti sen käsivarsilleen, siirtyi kuninkaallisten ovien eteen ja puki hunnun päälleen. Sitten hän levitti hunnun kirkkokansan ylle verhoten verhoten sillä heidät kaikki suojelukseensa. Niin kauan kuin huntu oli kansan yllä, hän välitti kirkkokansalle Jumalan armolahjoja. Sitten Jumalansynnyttäjä kohosi hiljaa taivaaseen, ja hänen suojeluksensa muuttui vähitellen näkymättömäksi, mutta hänen armovoimansa ei poistunut.
Tästä näystä sai alkunsa Jumalanäidin suojeluksen juhla, jota rakastetaan erityisesti slaavilaisessa traditiossa.
Lähde: ote Synaksariosta: Lokakuu

Kirkot ja tsasounat:
Neitsyt Marian suojeluksen kirkko ( vihitty käyttöön 17.6.2001 ), valmistui 1.10.2000
Apostolien vertaisten Olgan ja Vladimirin tsasouna
Apostolin vertaisen Olgan ja apostolin vertaisen Vladimirin kunniaksi pyhitetty tsasouna
Rakennuttanut jumalanpalvelijatar Sinikka 30. syyskuuta 1989
Tsasouna on toiminut lähes 20 kymmentä vuotta rukoushuoneena lahjoittaneen kesäpaikalla Porvoon lähellä josta se on siirretty vuonna 2009 Pokrovaan ja lahjoitettu Pokrovan veljestö ry:lle.
Tsasounan ikonit on maalannut Sinikka Järnefelt-Sundqvist vuosien saatossa ja kaikki sisustus on myös hänen käsialaansa pelenoista pääsiäismuniin.
Tsasounaan voi tutustua pyytämällä esittelyä tutustumiskäyntien yhteydessä.

Pokrova

 Sai alkunsa v.1995, kun isä Hariton sai silloiselta Suomen ortodoksiselta johtajalta KP. Arkkipiispa Johannekselta virallisen siunauksen yksityisen luostarihankkeen aloittamiseksi Kirkkonummen Jorvakseen. Neuvottelut Kirkkonummen kunnan kanssa aloitettiin Dannebrog nimisen tilan ostamisesta. Helmikuussa 1996 kauppakirjat allekirjoitettiin ja tulevana keväänä aloitettiin ns. ajurintalon peruskunnostus. Aluetta siivottiin ensimmäiset vuodet, samalla laajennettiin ajurintaloa, jotta talkoolaisilla ja seurakuntalaisilla olisi tila, missä kokoontua talkoopäivien aikana ja jumalanpalveluksien jälkeen. Samanaikaisesti kunnostettiin Villa Dannebrogia, jotta tilat saatettaisiin ottaa veljestön käyttöön myöhemmin. Villa Dannebrogissa toimi aluksi pieni kotikirkko ennen kuin vanhaan hevostalliin saatiin rakennettua nykyinen Pokrovan kirkko. Kirkon peruskunnostustyöt ja muokkaus kirkoksi alkoi 2.1.1998, jolloin iso joukko talkoolaisia aloitti puhkaisemalla välikaton sekä sahanpurun kuljettamisen pois. Näin tulevan kirkon työt oli aloitettu. Samaan aikaan ikonostaasin maalauksesta vastasi 20:n henkilön ryhmä, joka sai työnsä valmiiksi vuoden 2000 lokakuun alkuun mennessä.

Vuonna 2000 lokakuun ensimmäisenä päivänä vietimme Pokrovan kirkon käyttöön siunausta silloisen Helsingin metropoliitan Leon johdolla. Vuonna 2001 kesäkuun 17. päivä isä Hariton oli saanut ensimmäisen suuren etapin saavutettua, kun kirkko vihittiin käyttöön n. 250:n henkilön osallistuttua liturgiaan.  Sitä ennen Pyhä pöytä rakennettiin papiston toimesta, pyhäinjäännökset asetettiin sen sisään ja piispa pesi alttaripöydän viinillä ja ruusuvedellä. Kirkon vihkiminen jatkui, kunnes kirkko oli voideltu pyhällä mirhalla ja vihmottu pyhällä vedellä. Jumalanpalvelukset pääsivät alkamaan uudessa kirkossa, jossa jatkettiin vuosi vuodelta kirkon kaunistamista ja joka jatkuu yhä edelleen.

Alueella aloitettiin v. 2002 majoitusrakennuksen rakennustyöt, jotka päättyivät vuoden 2004 lopussa. Pokrovan veljestöllä on nyt valmius palvella alueen ihmisiä ja yrityksiä työllään ja tarjota erilaisia palveluita niille, joiden avulla veljestö elää ja kehittää n. 4:n hehtaarin aluettaan.  
Huvilan varsinainen kukoistuskausi alkoi konsuli H. A. Elfvingin omistuksen aikaan. Elfving muutatti nimen Kyöstilästä Dannebrogiksi tanskalaisen vaimonsa Inge Elfvingin kunniaksi. Voi vain kuvitella minkälaisia uhrauksia onkaan vaadittu, kun alue on muutettu esimerkilliseksi puutarhatilaksi. Alkuaikoina tilalla oli Kirkkonummen ulaanien harjoituskenttä. Myöhemmin tila oli myös suojeluskunnan kokoontumispaikkana. Jenny Elfving, ei sukua konsulille, kirjoitti tilasta vuonna 1929 Otavan julkaisemassa kirjassa Suomalaista puutarhataidetta: ”Paistaos, kesäinen päivä. Paista meille, paista muille, Routa Suomesta sulata. Katsellessa tällaista paikkaa ei voi olla ajattelematta: Täällä pitäisi olla puutarhakoulu! On vahinko, etteivät ammatti-ihmiset voi olla täällä oppimassa kahta erittäin tärkeää asiaa, ajan tarkkaa käyttöä ja järjestystä.”

Me nykyiset asukkaat olemme varmaan häpeäksi tilalle, kun emme saa aikaan järjestystä. Eikä meidän kelloissamme tunnu oikein aika riittävän. Konsuli H. A. Elfving laajensi päärakennuksen idänpuoleista osaa neljällä suurella huoneella ja rakensi keittiösiiven. Aiemmin julkisivulla ollut avoterassi muutettiin lämpimäksi tilaksi. Samoin julkisivu sai kolme kaari-ikkunaa sekä kaksi parveketta. Etenkin länsiparvekkeelta kesäiltaisin avautuu mitä kaunein näkymä graniittiselle kaarisillalle, joka on rakennettu 1800-luvulla. Lisäksi hän rakennutti suurenmoisen hevostallin ja yhden Suomen ensimmäisistä ulkomaneeseista. Tilalle rakennettiin nopeasti myös talot autonkuljettajalle ja puutarhurille. Lisäksi konsuli Elfving hankki ympäristöstä maa-aloja, rakensi Jorvaksen asemalle myllyn ja sen ympäristöön henkilöstölle useita tanskalaisvaikutteisia taloja. Jorvaksen asemalta olemme purkaneet erään näistä taloista, kun se oli saanut purku-uhkauksen ja nyt olemme pystyttäneet sen tilallemme.

Kolmekymmenluvun talouslama kävi kohtalokkaaksi myös Elfvingille ja hän menetti tilan. Vapaaherra Svante Aminoff lunasti tilan itselleen. He asuttivat tilaa aina Neuvostoliiton ”vuokra-aikaan” asti. Tilalle oli onni, että päärakennuksessa jakoi tuomioitaan neuvostoliittolainen sotatuomioistuin. Sotatuomari asusti talon yläkerran huoneita, kirjastoa ja kahta länsipuolen pientä huonetta. Hevostallissa toimi leipomo. Tullessani alueelle löysin läheisestä metsästä suuret kasat puhkikuluneita leipäformuja ”ryssänlimpuille”. Kymmenen miehitysvuoden jälkeen tila pääsi rapistumaan, samoin puutarha ja puusto. Aminoffin suku palasi tilalle ja säilytti sen omistuksessaan vuoteen 1960. Tilan osti Kirkkonummen kunta, joka sijoitti sinne kehitysvammaisten kodin. Tulipalon jälkeen tilalla oli erilaista pienteollisuutta. Tämän jälkeen tila oli päässyt pahoin ränsistymään.

Tullessamme tälle alueelle v.1996 remontoimme ensiksi niin kutsutun autonkuljettajan talon. Keväällä pääsimme muuttamaan huoneen ja keittiön käsittävään asuntoon. Asuin siellä kahden poikani, 74-vuotiaan taloudenhoitajan ja kolmen työntekijän kanssa. Tunnelma oli tiivis.
Muutettuamme tilalle, annoimme tälle tilalle uuden nimen, Pokrova, joka tarkoittaa Neitsyt Marian suojelusta.