Elisabethin tsasouna

Irina Zatulovskaya alkoi suunnitella pyhän Elisabetin elämästä kertovaa teosta Hollannissa vuonna 1996. Se oli ensin tarkoitus pystyttää 1700-luvulla rakennettuun kiviseen latoon Skotlannissa, mutta Irina Zatulovskaya totesi, että siellä ei kukaan olisi käynyt rukoilemassa. Sitten teos oli esillä Tukholmassa ja Suomenlinnassa, minkä jälkeen taiteilija tutustui isä Haritoniin ja hänen luostariprokjektiinsa Kirkkonummella. Luostarin läheltä löytyi hylätty graniittilouhos, jonne katakombi-rukoushuone pystytettiin kesällä 1998. ´

Historia

Suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovna

Elisabet Fjodorovna oli Venäjän viimeisen tsaariperheen jäsen ja yksi bolsevikki vallankumouksen marttyyreista. Elisabet – perheen piirissä Ella – syntyi vuonna 1864 saksalaisen Hessenin-Darmstadin herttuan Ernstin ja prinsessa Alicen, Englannin kuningatar Victorian tyttären perheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Vanhemmat olivat hartaita luterilaisia kristittyjä. Lapsia kasvatettiin ankaralla kädellä hyväntekeväisyyteen ja toisaalta edistettiin rakkautta luontoon ja taiteisiin. Ella piirsi ja maalasi mielellään luonnossa, ja hänellä oli kaunis alttoääni. Huoleton lapsuus päättyi kuitenkin pian. Ensin Ellan silmien edessä menehtyi tapaturmaisesti hänen kolmivuotias veljensä Fredrich. Vähän myöhemmin sisarukset Ellaa lukuun ottamatta sairastuivat kurkkumätään, johon nelivuotias Maria-sisko sekä perheen äiti Alice kuolivat. Ellasta tuli äidin sijainen nuoremmille sisaruksilleen.

Aviomiehen murha

Japanin sodan (1904-1905) aikana Elisabet varusti omien varojensa turvin lääkintäjunia rintamalle ja osallistui tarmokkaasti lääke- ja varustehuoltoon. Hän avasi Moskovassa sotasairaalan ja perusti sotaleskien ja -orpojen avustuskomitean. Elisabetin elämä mullistui sotavuosina. Sotatappiot olivat johtaneet Venäjän yhteiskunnallisen räjähdyksen partaalle, ja vallankumous leijui ilmassa. Sosiaalivallankumoukselliset tuomitsivat kuolemaan Elisabetin miehen, kenraalikuvernööri Sergei Aleksandrovitsin. Salamurha tapahtui helmikuussa 1905. Kolmen päivän kuluttua murhasta Elisabet vaati päästä vankilaan tapaamaan pomminheittäjän. Hän sanoi uhrin antaneen hänelle murhateon anteeksi ja kehotti häntä katumaan. Miehensä murhapaikalle suuriruhtinatar pystytti taiteilija Victor Vasnetsovin suunnitteleman muistoristin, jossa luki: ” Herra, anna heille heidän tekonsa anteeeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.” (Lk. 23:24)

Avioliitto Venäjän keisariperheeseen

19-vuotiaana Elisabet vastasi myöntävästi sukulaispojan, suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitsin kosintaan. Suuriruhtinas Sergei oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n poika. Morsiammen koko perhe matkusti mahtihäihin, jotka pidettiin Pietarin Talvipalatsissa. Häiden yhteydessä 12-vuotias pikkusisar tapasi kruununprinssi Nikolain, tulevan miehensä ja Venäjän viimeisen tsaarin. Elisabet opetteli uutterasti venäjää ja tunsi vetoa ortodoksisuutta kohtaan. Yhdessä puolisonsa kanssa hän edusti keisaria Pyhällä Maalla, kun Jerusalemin Getsemaneen, Öljymäen juureen rakennettu Pyhän Maria Magdaleenan kirkko vihittiin. Elisabet lausui ääneen toiveen tulla haudatuksi sinne – muutamaa vuosikymmentä myöhemmin toive toteutuikin, traagisten vaiheiden jälkeen. Avioliitostaan huolimatta Elisabet sai säilyttää luterilaisen uskonsa, mutta vietettyään Venäjällä kuusi vuotta hänet liitettiin ortodoksiseen kirkkoon mirhallavoitelun sakramentissa Lasaruksen lauantaina 1891.

Martan ja Marian yhteisö