Lainaus kirjasta: ”Suomalaista puutarhataidetta”, Otava 1929, Kirjoittanut Jenny Elfving
” Saamme tässä tutustua ison maatilan isoon, mallikelpoiseen puutarhaan. Eräältä pieneltä asemalta Kirkkonummella johtaa maantie itään päin, ja sitä vähän matkaa kuljettua avautuvat silmien eteen oikealla laajat, loivasti viettävät puutarhamaat. Niiden rehevä kasvillisuus ja erinomainen hoito pistää heti silmään. Puutarhakulttuuria yksityiskohtia myöten. Jo maantietä reunustavaa kuusiaitaa kannattaa katsella. Se on nuori, vasta n. 80 cm korkea, mutta nyt jo leikattu, vieläpä suippopäiseksi.
Maantielle päin avautuu maitten välillä syvä laakso, jonka pohjassa on laajanpuoleinen syvä oja. Keskellä maita on tämä laakso padottu, ja yli kulkee pitkä, siro, keltaiseksi maalattu silta. Patoamisesteen yläpuolelta laskeutuu tavallisesti vain niukasti vettä, mutta väliin, kun vettä lasketaan, on siinä oikea vesiputous. Asia saa heti selityksensä, kun huomaamme, että sillan yläpuolella on iso keinotekoinen järvi. Sen rantana on toisella puolella metsäpuistoa, toisella puolella leviävät laajat marjapensasmaat keittiökasviviljelyksineen. Varsinainen niin keittiökasvi- kuin kauneuspuutarha on maantieltä katsoen laaksopurosta oikealla.
Olemme joutuneet varakkaan omistajan puutarhaan, mutta monenlaiset hyödylliset viljelykset osoittavat, että täällä ajatellaan myös kannattavaisuutta. Paikka on siis samalla suuri liikepuutarha.
Mikä ihmeellinen järjestys, kauneus ja mallikelpoisuus kaikkialla! Kulkiessamme leveitä, hyvin hoidettuja, hiekoitettuja käytäviä, jotka kaareutuvat vapaasti maaston mukaan, voimme mielenkiinnolla todeta, kuinka näillä laajoilla alueilla on osattu hyvin yhdistää kotipuutarhakäsite – tämä tosin otettuna suurin mitoin – ja tuottava viljelys. Verraten laajat alat ovat myös nurmena, mutta näiden syntyyn on luonnolliset syyt. Monessa paikassa näet huomaa, että nämä kumpuiset nurmet peittävät kallioalueita, joiden huiput on usein jätetty näkyviin ja välipaikat täydennetty istutuksilla.
Että puutarhasuunnitelma on vaatinut todellista perehtymistä toteamme mielihyvällä. Onnittelemme rouva Geijeriä tästä kauniista saavutuksesta! – Alueita hoitaa muuten miespuutarhuri.
Tuo erinomainen järjestys, jota niin harvoin saa nähdä esim. puutarhakouluissakaan ja verraten harvassa kotipuutarhassa, on osaltaan puutarhurin ansiota, mutta ennen kaikkea isännän. Hänen etevyydestään ja mestaruudestaan puhutaan aivan yleisesti. Luonnollisesti myös hänen ”vaativuudestaan”, jota ilman ei mikään tosikunnollinen synny. – Omistaja on liikemies, asuu perheineen vain osan kesää täällä. – Maatila on kaksiosainen, joita toinen karjapuolineen ja peltoineen sijaitsee parin kilometrin päässä. Pääpalstalla on useita rakennuksia. Paitsi päärakennusta on mainittava puutarhurin erittäin sievä asunto, eräs työväenrakennus sekä kaunis talli. Parhaat hevoset pidetään nimittäin tällä puolella. Koko tämä alue on noin 10 ha. Kun paikka on ylänköä, on kahdelle suunnalle laaja näköala. Kaikkien rakennusten välissä ja ympärillä on tasaisia, hyvin hoidettuja nurmia, joita leikkaavat harvat, käytännöllisesti vedetyt tasaiset ajotiet. Puutarhurin asunto on hyvin keskeisesti erään pääkäytävän varrella. Se on itsestään puutarhasuunnittelun kannalta pieni nähtävyys. Noin, juuri noin olisi tämän pienkodin ympäristö järjestettävä, erillisenäkin sijaiten! Vahinko vain , ettei meidän onnistunut saada valokuvaa. Rakennusta ympäröivät nurmet, ja lähellä on pieni metsikkö. Etelä puolelle on viettävän paikan tähden laadittu kivipenger, joka on villiviinin peitossa. Penkereen sisälaidassa on syreeniaita. Ympärillä on osaksi pengermällä, osaksi viettävällä nurmella koristepensaita, kuten kannukkaa, angervoa ja puistoruusuja. Tällaisella asunnon keskeisellä asemalla, josta näkee laajalti joka taholle, on suuri merkitys työn valvomisen tähden.
Aivan toisaalla, päärakennuksesta vasemmalla, on matalammalla laaja alue, missä sijaitsevat ajanmukaiset kasvihuoneet ja isot lavatarhat. Tätä hoitaa erityinen puutarha-apulainen. Lukija suonee anteeksi, että aloitamme tästä päästä. Mutta koska omistaja harvoin asuu paikalla, olemme puutarhan kannalta tahtoneet huomauttaa tästä elinhermosta. Tosin asuu tilalla myös agronomi, joka osaksi on isännän sijaisena ja hoitaa varsinaisesti toisaalla sijaitsevan maanviljelystilan.
Päärakennus sijaitsee korkeahkolla paikalla, josta alueet viettävät loivasti eri suunnille. Sen takana pohjoispuolella näemme vähän matkan päässä metsää. Rakennuksen lähin ympäristö on tasoitettu. Alue vasemmalla puolella muodostaa jyrkän rinteen, tämä on tehty pengermäksi korkeine kivi muureineen. Penkereen laitaan on istutettu orapihlaja-aita. Sen sisäpuolella on nurmikaistale muutamine pensaineen , kuten jalosyreeneineen ja metsäjasmiineineen, luonnostaan kasvavia puita sekä istumapaikka valkoisine puutarhakalusteineen. Penkereen ylälaidassa kasvaa villiviini, joka näkyy upeudessaan kuvissa . Rakennuksen seinä on osittain myös villiviinin peitossa. Pää sisään käytävän molemmin komeilee runkomaisia puksipuita, Buxus sempervirens, ruukkulaatikoihin istutettuina. Orapihlaja-aita jatkuu vähän matkaa oikealle päin, tasaiselle alueelle. Iso pääkäytävä, joka alkaa maantieltä, päättyy täällä pensas aukeamaan, jonka molemmin puolin on pensasaidasta lähtevät, komeat, neliskulmaiset orapihlajapylväät. Tien kummallakin puolella on pitkissä kukkasarakkeissa muhkeita, vaaleanpunaisia pelargonioita, reinassa hopeinen Santolina maritima. Kukkasarakkeiden takan upeilee rivi runkoruusuja. Hiukan oikealla, keskellä nurmialuetta, kohoaa valtava lipputanko. Sen juurella on kukka pyörylä, missä viime kesänä kasvoi heliotrooppeja ja Montbretiaa – viimeeksi mainittu mukulakasvi, jolla on miekkamaiset lehdet ja pienet, ruskehtavat, liljan tapaiset kukat.
Rakennuksen oikealla puolella näemme kallioisen kummun monivuotisten kasvien peittämänä. Kuten täkäläiset kalliopaikat yleensä, on tälläkin aivan oma erikoinen leimansa. Huolimatta siitä, että se on talon ainoa ”kivikkoistutus”, kuuluu siihen muutakin kuin pelkästään ”kivikkokasveja”. Siellä täällä kohoaa näet matalanpuoleista tai puolikorkeatakin kukintaa. Täten huomaamme yhdyssiteen tämän ja myöhemmin esitettävien nurmikumpuistutusten välillä. Erikoista siis kaikin puolin ja vaihteeksi suositeltavaa! Tapaamme tässä seuraavanlaisia kasveja: Phlox decussata (matala laatu, eri värejä) ja subulata, Iberis sempervirens, Linaria cymbalaria, Iris pumila, Geum coccineum, Gentiana acaulis, Dianthus caesius, Campanula carpatica ja clometara, Aster cassubicus, Aster alpinus, Anemone pulsatilla y.m. Puutarhaluonnus sulautuu tästä paikasta vähitellen koskemattomaan luontoon. Aivan lähellä kallioryhmää on toisella puolella tietä, pensaiden sisäpuolella, intensiivistä loistoistutusta – upeita, hienoja jaloruusuja.
Nautittuamme ensin ”keskuspaikan” tyylikkäistä istutuksista kuljemme isoa käytävää vasemmalle. Sivuutamme oikealla puutarhurin asunnon sekä nurmelle istutetut nuoret kirsikkapuut. Vasemmalla panemme merkille pienen, hauskan puukaivon, jota ympäröi käytävän yhteydessä oleva neliskulmainen hiekka-aukea pensasruusujen reunustamana. – Toteamme: näin pitää kaivon paikan ollakin, – ja samassa olemme laajalla, nurmien ympäröimällä tallialueella, jonka pohjoispuolella oleva hiekkapiha on tasaisine pengerseinineen upotettuna korkeammalla olevaan viettävään nurmirinteeseen. Talli on valkoiseksi rapattu, ja sen kaksi seinää on villiviinin peitossa, samoin lähempänä tietä oleva pumppuhuone.
Kuten mainitsimme, sijaitsevat pääkäytävän toisella puolella viljelykset. Suurin osa niistä on nuoria omenapuita, joiden välissä on keittiökasveja. Siinä, missä maiden keskellä yhtyy neljä tietä, huomaamme omituisen valkeasäleisen ympyrän. Se on vesiallas ja on todella hyvin koristeellinen laite keskellä laajoja viljelymaita, mistä se, paikan ollessa hiukan korkeampi, näkyy joka taholle katkaisten yksitoikkoisuuden. Samalla sillä on käytännöllinen tarkoitus. Aidassa on pieni ovi, josta päästään ottamaan vettä. Elokuussa oli tämä allas hohtavien, punakukkaisten krassien ympäröimä.
Katsellessa tätä paikkaa ei voi olla ajattelematta: ”Täällä pitäisi olla puutarhakoulu.” Kun kaikki on niin mallikelpoisesti järjestetty ja viljelykset ovat mitä monipuolisimmat sekä avomaalla että ”lasi alla”, niin on vahinko, etteivät monet yksityiset ja ammattihenkilötkin saa olla täällä oppimassa niin hyvin viljelystapoja kuin kahta täällä noudatettavaa, erittäin tärkeätä ja vaikeata asiaa: ajan tarkkaa käyttöä ja järjestystä! – Olisi toivottavaa, että tänne vast’edes otettaisiin ainakin harjoittelijoita”.
